Musta maanantai, 19. lokakuuta 1987

Suomessa elettiin kovaa pörssibuumia vuonna 1987, kurssinousu oli ollut niin vauhdikasta että huonoimmankin sijoittajan salkun arvo nousi väistämättä. Vuoden 1986 aikana Helsingin pörssin kehitystä mittaava Unitas-indeksi oli vahvistunut 65%, ja alkusyksyyn 1987 mennessä nousua oli kertynyt yli 40% lisää.

Rahojansa muualla kuin pörssiosakkeissa makuuttavia pidettiin sijoittajapiireissä onnettomina luusereina, jotka eivät ansainneetkaan vaurastua, toisin kuin talousasioita oikeasti ymmärtävät osakesijoittajat. Espoon Dipolin Sijoitusmessut vetivät syyskuussa puoleensa 22 000 sijoitusasioista kiinnostunutta.

Musta maanantai

Maanantai lokakuun 19. päivä vuonna 1987 jäi historiaan pörssimarkkinoiden mustana maanantaina. Romahdus lähti liikkeelle Wall Streetiltä, USA:n osakemarkkinat olivat ehtineet nousta alkuvuoden aikana yli 40 %, mutta kesän lopulla tunnelmat alkoivat kiristyä. Kurssit laskivat kohtuullisen reilusti jo perjantaina 16. lokakuuta, ja viikonlopun yli mietittyään suuri osa jenkkisijoittajista päätti keventää osakepainoja heti maanantaiaamuna.

Maanantaina olikin kyyti kylmää Wall Streetillä. Tietotekniikan kehittymisen ansiosta markkinoilla oli paljon tietokoneella ohjattua kauppaa käyviä sijoittajia, ja hermostuneessa markkinassa oli luontevaa käyttää stop loss –ordereita salkkujen suojaamiseen. Näiden myyntien volyymi oli kuitenkin niin suuri että ostolaidalta loppui likviditeetti täydellisesti, ja osakemarkkinat sukelsivat täydessä paniikissa. Viiden prosentin laskun jälkeen viimeisetkin stop loss –orderit laukesivat ja syöksykierre kiihdytti itse itseään. Dow Jones –indeksi romahti 22,6 %, ja paniikki levisi tiistai-aamuna Aasian kautta myös Eurooppaan.

Helsingin pörssi aukesi aamulla ensimmäisenä Euroopassa, ja tunnelma oli jännittynyt. Kaikilla meklareilla oli enemmän myyntejä kuin ostoja, joten ostonoteerauksia laitettiin tauluun hyvin varovaisesti. Putoavan puukon nappaaminen ei tuntunut kenestäkään hyvältä ajatukselta, niinpä avauskaupat toteutuivat yleensä 5-10 prosenttia maanantain hintoja alemmalla tasolla. Yleisindeksi romahti Helsingissä loppujen lopuksi reilut 10 prosenttia, pudotus oli kaikkien aikojen suurin Helsingin pörssin historiassa.

Tiistai 20. lokakuuta 1987. Raahaudun pörssin lehtereille katsomaan kaupankäyntiä, työvuoroni Arkadiankadulla alkaa vasta iltapäivällä. Edellisen illan ja aamun uutisista tiedän jo mitä on odotettavissa. Kurssit putoavat julkihuudossa yli 10 prosenttia, meklarit salissa vilkulevat huolestuneina ympärilleen. Olisiko kenelläkään mitään suurempia osto-ordereita, millään hintatasolla? Eipä ollut. Tai jos oli, omasta tarjouskirjasta löytyi myyjiä yllin kyllin. Olin ottanut edellisellä viikolla tuhdin lainan SKOP-Rahoituksesta saadakseni salkun performanssiin lisää vipua, kurssinousun odotettiin jatkuvan loppuvuoden ajan. Kotimaisten sijoitusrahastojen pitkään odotettu toiminnan käynnistyminen ja siitä seuraavan kysynnän kasvun piti siivittää kurssit uuteen lentoon

Pörssin lehtereillä näkyi vakavia naamoja. Aamun myyntiaallon jälkeen tunnelma Helsingissä tuntui rauhoittuvan iltapäivällä hiukan, markkinoille tuli huhuja että julkihuudossa noteerattuihin pohjahintoihin olisi ollut ostoa suurillekin osake-erille. Jälkeenpäin on arveltu, että ensimmäisenä ostopuolelle uskaltautui SKOP Juhani Riikosen johdolla, jotkut ovat jopa tulkinneet että ilman Riikosen panosta Helsingin pörssissä olisi tullut paljon pahempaa jälkeä.

Tiistain paniikin jäljiltä suomalaisten pankkien järjestelmissä oli valtava määrä piensijoittajien myyntitoimeksiantoja. Keskiviikkoaamuna kauppaa tehtiin myyntivoittoisesti suurella volyymilla, mutta päivän mittaan kurssit kääntyivät reippaaseen nousuun. Ahneus voitti pelon, ainakin hetkeksi.

Keskiviikko 21. lokakuuta 1987. Istun illalla ravintola KY:ssä juhlimassa, suomeksi sanottuna ryyppäämässä. Osakesalkun arvo oli noussut tiistain romahduksen jälkeen niin paljon, että onnettomasti ajoitetun velkavivun käyttöönoton aiheuttama vahinko näytti sittenkin rajoittuvan vain alkuvuoden tienestien haihtumiseen. Illan viimeinen muistikuvani liittyy jalkapalloiluun. Vähän ennen puolta yötä ravintolassa kuulutettiin että TPS oli voittanut UEFA-cupin vierasottelussa Inter Milanin 0-1 Mika Aaltosen tekemällä maalilla.

Syyllisiä romahdukseen etsittiin meillä ja muualla. Helsingin Sanomissa oli mustaa maanantaita edeltävänä viikonloppuna ollut laaja artikkeli talouden riskeistä, joka ehkä pohjusti maaperää romahdukselle. Suurimman paniikin helpotettua tulilinjalle joutuivat pankkivälittäjien nuoret ja kokemattomat meklarit, romahdusviikon perjantaina Hesari raportoi, kuinka vielä keskiviikkoaamuna ”kokemattomimmat (pankkien) meklarit kirjaimellisesti nojasivat myyntinappiin, kun taas (yksityisten pankkiiriliikeiden) kokeneet meklarit osasivat paremmin vaalia asiakkaan etuja ja pidättäytyivät myymästä oikopäätä”.

Talouselämä 30/1987 löysi osa-syyllisen romahdukseen KOP:sta. Pankin tutkimusjohtaja Sakari Tuomainen oli varoitellut kurssilaskusta jo jonkin aikaa, ja KOP:n Länsi-Uudenmaan aluejohdon allekirjoittamassa asiakaskirjeessä oli tohdittu jopa epäillä kurssilaskun olevan nurkan takana. Talouselämän tuomio moiselle paniikin lietsonnalle oli tyly: ”Hyvät neuvot asiakkaille ovat toki paikallaan. KOP:n tapaus panee kuitenkin miettimään, missä on etiikan raja. Ajatus kurssitason tarkoituksellisesta manipuloinnista ei ole kaukana. Lasku tulee jos riittävän moni sijoittaja saadaan niin uskomaan”.

Loppuvuoden aikana kurssit toipuivat Wall Streetillä, S&P 500 indeksi ei enää alittanut mustana maanantaina noteerattuja pohjalukemia. Sen sijaan Helsingissä markkinat valuivat pikku hiljaa jouluun asti, mutta hyvän alkuvuoden ansiosta kurssit jäivät vuositasolla 30 prosenttia plussan puolelle. Wall Street elokuva ja Gordon Gekko saivat ensi-iltansa New Yorkissa joulukuussa, ja Suomessa Taito Tuunasen ja Kai Mäkelän nurkanvaltaus Sampo-yhtiössä oli hyvässä vauhdissa. Greed was good!